Trance

(c) Markku Salmi, 1996

Cyber-ragga, psychedelic trace, space dub, breakbeat science, hardstep. Teknon musiikillinen perintö elää ja kehittyy. Uusia variaatioita ja tyylejä syntyy ennennäkemättömään tahtiin. Kuka enää pysyy laskuissa? Sähköisen aluskasvillisuuden joukosta nousee kuitenkin edelleen tuttuja maamerkkejä: ambient, hardcore ja trance.

Melodisia äänikulkuja ja hypnoottisia rytmejä viljelevä trance aloitti maailmanvalloituksensa vuosina 1991-92. Saksasta ja Belgiasta alunperin liikkeelle lähtenyt tyyli löysi nopeasti tiensä reivereitten sydämiin. Tranceherätyksen kärjessä komeilivat levymerkit Harthouse, Eye Q ja MFS. Levylautasilla soivat tiuhaan Sven Väthin Barbarella, Dance 2 Trancen Hello San Francisco, Age of Loven Age of Love ja Jam & Spoonin Stella. MFS lanseerasi maailmalle Paul Van Dykin, Cosmic Babyn, Voovin ja Visions of Shivan kaltaisia trancenimiä.

Kesällä 1993 Dance 2 Trance kiilasi itsensä Euroopan tanssilistojen kärkeen Power of American Natives hitillä. Biisi haki innoituksensa Pohjois-Amerikan intiaanien elämästä. "Olimme tietenkin aika yllättyneitä sen saamasta suosiosta, mutta mielestäni kappale oli alun alkaen vahva. Testasimme sen Frankfurtin Dorian Gray -klubilla ja saimme jengiltä tosi mahtavan vastaanoton. Tuntui kuin ilmassa olisi ollut käsinkosketeltavaa sähköä", muistelee Jam El Mar.

Trancen nousu innosti myös Westbamin tarttumaan aiheeseen. "Kirjoitin joitain vuosia sitten artikkelin Teknon keskiaika, jossa hain teknon juuria taiteen ja musiikin historiasta. Toinen osa juttua oli nimeltään Trancen renesanssi. Siinä ideana oli se kuinka tästä oudosta 'keskiajan musiikista' muotoutui puhtaita melodioita ja soundeja. Monet olivat sitä mieltä että teknoa ei voi verrata historiaan ja todistaakseni päinvastaista kirjoitin nämä jutut", kertoo Westbam.

Vuoden 1996 alussa trance elää uutta tulemista. Acidrytmit ja ambientpohjaiset melodiat ovat trancessa sulautuneet entistä monikerroksisemmaksi äänimaailmaksi. Tyylistä on tullut merkittävä osa teknon valtavirtaa. Kyynisimmät irvileuat puhuvat jo 'käsilaukku-trancesta'. Kaupallisuus synnyttää kuitenkin omat alakulttuurinsa, joista elinvoimaisimmaksi on noussut goa-trance tai psychedelic trance, kuten sitä Englannissa kutsutaan.

Psykedeelisestä tanssimusiikista ei voi puhua ilman Intian länsirannikolla sijaitsevaa Goan maakuntaa. Nimenomaan Goaa pidetää psykedeelisen trancen henkisenä kotimaana. 1960-luvulta lähtien, hohtavista hiekkarannoista ja vapaanielisestä elämänmenosta tunnettua Goa, on ollut reppuselkäisten nuorten keskeisiä kohtauspaikkoja. 1980-luvun lopulla Goan hippiparatiisin rock-soundit korvasi housemusiikki. 1990-luvulla Goan rannoilla on järjestetty useita suuria teknoraveja. Paikasta on tullut etenkin eurooppalaisten teknodeejiitten suosima kohde.

Goa-teknoa on kuvattu yhdistelmäksi hypnoottisia tribal-rytmejä, melodisia sävelkulkuja sekä itämaisia vaikutteita. Tyylilajista on tullut erityisen suosittua Englannissa. Juno Reactorin Mike Mcguire kertoo: "Menin Goalle vuonna 1988, kuultuani siitä siskoni poikakaverilta. Ei minulla ollut aavistustakaan siitä, että siellä järjestettiin bailuja. Olin todella otettu koko hommasta, kuullessani parasta mahdollista teknoa keskellä viidakkoa." Sven Väth kuvaa goa-teknoa seuraavasti: "Goan soundi on hyvin syvää trancea. Se on todellinen juttu. Intiassa ollessani lataan itseni energialla ja Euroopassa päästän sen ulos."

Englannissa psykedeelinen tanssimusiikki on synnyttänyt tukun asialle omistautuneita levymerkkejä; Dragonfly, Tip Rekords, Blue Room Released, Perfecto Imprint, Matsuri, Concept In Dance. Artistipuolella psykedeelistä kiitoa vauhdittavat Voodoo People, Man With No Name, Prana, Juno Reactor, Infinity Project, Hallucinogen ja Space Tribe. Lontoon klubeilla ja underground-bailuissa häärivät vinyylipilotteina Nik Sekulic, Sid Shanti, Jez Turner, Mark Allen, Tsuyoshi ja Paul Oakenfold.

Goa-trance ei Euroopassa kuitenkaan ole Lontoon yksinoikeus. Lähes jokaisesta isommasta kaupungista löytyy oma skene. Yhtenä Goan sillanpääasemana on kunnostaununut myös Israel.

Goan suosio on kasvanut niin hyvässä kuin pahassa. Alue alkaa täyttyä rantahotelleista ja Euroopasta virtaavista rahakkaista turisteista. Media on myös löytänyt uuden kuuman aiheen revitellessään juttuja pilvihuuruissa bailaavista nuorista. "Luulen, että Goasta on tulossa tanssimusiikin uusi Ibiza", toteaa trance-veteraani Paul Oakenfold.

"Miksi matkustaa goalle, kun musiikkia ja bailuja löytyy lähempääkin", kysyy Martin Freeland Man With No Namesta. Trance on sukua itämaiselle musiikille. Sille on ominaista tiettyjen rytmisten kaavojen pohjalta tapahtuva kertaus ja melodinen kehittely. Trancen virtaus syntyy bassorummun rytmisestä lumosta ja sähköisten instrumenttien äänistä. Se vaikuttaa ilman suuria dramaattisia huipentumia. Musiikillisesti se avautuu suuremmalla aika-asteikolla. "Trance on musiikillista energiaa", toteaa DJ Tsuyoshi.

Trancella on nähty yhteyksiä myös vanhoihin transsimusiikin suuntauksiin. Esimerkkinä on mainittu islamin mystisen sufi-lahkon dervissit ja luonnonkansojen shamanistinen rummutus. Trancebeatin luonne on sukua Pohjois-Amerikan salish-intiaanien rummutukselle, jonka on todettu voimistavan vastaanottajan aivojen theta-aaltoja. Kyseinen taajuus yhdistetään hypnoottisiin mielikuviin ja transsiin. Trancea onkin osuvasti luonnehdittu mielen ja kehon musiikiksi ja deejiitä kutsuttu teknoshamaaniksi.

Jam El Mar löytää trancesta myös romanttisia elementtejä: "Romanttiset elementit ovat todennäköisesti seurausta rakkaudestani klassiseen musiikkiin. En ole musiikissani ehkä niinkään kiinnostunut harmonioista kuin mielenkiintoisista soundeista. Hyvän tuottajan käsissä pelkät sounditkin voivat muuttua romanttisiksi."

Oli miten oli, niin trance on tullut jäädäkseen. Sen historiaa voi halutessaan jäljittää acidhousen kautta aina varhaiseen shamanismiin. Sen skaala venyy Sashan trance-popista DJ Misjahin new energyyn ja Man With No Namen psykedeeliseen tranceen. Tai ehkä asia on niinkuin Youth sen toteaa: "Ellet ymmärrä goa-trancea, sinun on kuviteltava se alkuperäiseen ympäristöönsä, UV-väreillä koristellun 2000 vuotta vanhan temppelin kupeeseen."