Teknon tuplajättipotti: "Lunatic Asylum" (Pariisi) ja DJ Toby (Tokio) kiertueelle Suomeen

Jos kesällä 1993 olisi kysytty Euroopan merkittävimmiltä deejiiltä ja klubi-isänniltä, mikä live-projekti on vuoden kuumin teknotulokas, olisi vastaus epäilemättä ollut: Lunatic Asylum. Ranskalainen teknoprojekti singahti tuntemattomuudesta eliittimestojen miksereihin ja levykauppojen myyntilistoille upealla Meltdown-klubihitillään. Meldownista muodostui paitsi raivoisa kesähymni myös superklassikko genressä, jossa ikivihreitä ei liiemmin tunneta.

Minimalistinen, sähköistynyt biisi kirvoittaa vieläkin kyyneleitä "veteraanien" silmänurkkiin. Kerrataanpa. Raita alkaa radioaktiivisen melodian alemmalla teemalla: g-fis-es, jonka jälkeen harmonisessa g-mollissa etenevä soundikuvio toistetaan kaksi kertaa. Kahdentoista sekunnin kohdalla äänipalettiin liittyy metallinen, "acidinen" lisuke. Sitten koko melodia vyöryy tanssilattialle, sitä seuraa biisin ylempi teema g-a-b-fis. Musiikillista vyörytystä jatkavat kahdeksan kertaa toistuvat es- ja fis- variaatiot. Sitten melodia esitellään staccatona, kohta bassobiitti liittyy geimeihin, voimistuu vähitellen, sitten tempo hidastuu, suhinaäänet yhdistyvät hi hat -tyyppiseen laahaavaan kakkosiskuun, pikkukellot soivat ja niin edelleen...

Meltdownin nerokkuus on tavassa, jolla se lataa yksinkertaisia, sähköisiä äänimattoja päällekkäin niin että lopputulokseksi syntyy vajaa 10-minuuttinen primitiivinen ja "radioaktiivinen" taideteos. Biisi on loppuvinaan monta kertaa, nousee jälleen ja aloittaa ikään kuin kaiken alusta. Aggressiivisesti toistettu, hapan ja hysteerinen meteli sekoittuu mestarillisesti kehitettyyn melodiaan. Biisi on jotenkin samalla tavalla elastinen kuin sen metallin sulamiseen viittaava nimikin. Toisaalta biisi ahdistaa. Sitä onkin verrattu mm. Stravinskyn Pakanaoopperaan.

Keltainen vaara

"Japanilainen tekno on oikeastaan videopelimusiikkia. Sen vaikutteet tulevat koneista, elektroniikasta, kaupunkien alakulttuureista ja saarivaltiomme mytologiasta", kiteyttää Toshiaki Izui alias Dj Toby ja työntää sushi-puikot hymyilevään suuhunsa.

Maa, joka on lahjoittanut maailmalle Rolandin, Sonyn ja Mitsubishin, on lahjoittanut myös vakuuttavan määrän teknomusiikin pioneereja. Dj Toby kuuluu Ken Ishiin, Dj. Ninjaheadin, Yo-C:n, Ken=Go:n ja Dai Saton ohella japanilaisen teknon samuraikaartiin. Samalla hänet tunnetaan japanilaisen teknon "kummisetänä" ja tärkeimpänä linkkinä eurooppalaisen ja japanilaisen teknokulttuurin välillä.

Taustaltaan Toby on kolmekymppinen sounditaituri, joka ryhtyi alunperin deejiiksi tehdäkseen vaikutuksen entiseen tyttöystäväänsä. Tobyn dj-tyyli vaihtelee ilmavasta trance-soundista viime aikoina uuden suosion kokeneeseen house-biittiin. Levynsä hän hankkii lähinnä Tokion arvostetusta Cisco Techno -levykaupasta, josta saattaa löytää eurooppalaisten ja amerikkalaisten kulttilabeleiden lisäksi esim. Sähkö Recordsin Tekonivelen.

Japanilaisesta taustastaan huolimatta Dj Toby on aktiivinen maailmankansalainen, joka on asunut useamman vuoden Balilla Indonesiassa, vieraillut aktiivisesti Intian Goalla, Ibizalla sekä traveller-yhteisöissä Englannissa. Viime vuodet hän on vaikuttanut Berliinissä, jossa kuuluu kiinteästi kaupungin alakulttuuri-skeneen. Dj Tobyn "kotiklubit" ovat Tokion tajuntakeitaat Club Yellow ja The Maniac Love, joita molempia voi pitää vähintäänkin vaikuttavina ilmestyksinä maailman teknokartalla. Japanilaisille klubeille on tunnusomaista yhtä aikaa itämainen ja korkeateknologinen sisustus, hillitön äänentoisto sekä huomattavan kalliit hinnat.

Tekno Japanissa: otakuita, hakkereita ja new agea

Japanissa teknomusiikki, rave-kulttuuri, videopelit, tietoverkot, manga-sarjakuvat ja otaku-kulttuuri kuuluvat kaikki kiinteästi toisiinsa. Otakuilla tarkoitetaan friikkejä, jotka linnottautuvat kotiinsa esim. tietoverkkojen, teknomusiikin ja videopelien ääreen. Käsitteen kehittäjän Akio Nakamorin mielestä otakut ovat "eräänlainen informaatioyhteiskunnan ikoni ja ruumiillistuma".

Hyvänä esimerkkinä japanilaisesta teknosta voisi mainita tokiolaisen Frogman Recordsin joulukuussa julkaiseman Pulseman- albumin, jonka raidoille on sämplätty otteita Segan Pulseman- videopelin soundtrackista.

Japanilainen ambient puolestaan liittyy läheisesti ajan hengen mukaiseen new age -kulttuuriin. Raveissa ja klubeissa on yleensä huolellisesti suunniteltu chill out -huone, jossa ennustetaan tarokeista ja tarjotaan unikkoteetä. Sintolaiseen ja buddhalaiseen tapaan reiverit meditoivat tyynyillä, ponkaisevat välillä tanssilattialle ja palaavat taas kohta aivostimulaattorien ääreen.

Teknokulttuurin japanilainen erikoisuus ovat myös gamers' night -tapahtumat, joissa videopelit, Junkero-energiajuomat ja klubbailu yhdistetään värikkäästi toisiinsa. Koska japanin kieli omaksuu mielellään lainoja englannista, kulkevat nämä tapahtumat japaniksi yksinkertaisesti nimellä "gamers naito". Teknomusiikki on japaniksi puolestaan "tekno ongaku" ja ravet "reibu".

Kurkistuksen japanilaiseen teknokulttuuriin voi tehdä Internetin kautta esim. osoitteista:

Japanilainen tekno saapuu Tobyn mukana Suomeen. Millaiset ovat Nipponin pojan ennakkokäsitykset Suomesta?

"Lunta ja lappalaisia, minimalistista teknomusiikkia, Assembly- tietokonetapahtuma elokuussa ja erittäin innostuneita reivereitä."

All right. Yokoso Toby-san! Fuji-san fujisan takaino!

House of house tour 13.-16.4. Pääesiintyjät Lunatic Asylum (Pariisi), Dj Toby (Tokio) ja Choci (Lontoo). Lisäksi kiertueella Elliot Ness, Jokke, Angel ym. Kiertueen ohjelma ja rave-mestat seuraavasti: to 13.4. Tampere (Tullikamari), 14.4. Turku (Kåren), 15.4. Helsinki (Ky-Exit) ja 16.4. Lahti (Club 16). Liput joka kaupungissa 60 mk. Ennakko Lippupalvelu koko maassa sekä Street Beat ja Spinefarm (Hki), Epe's (Tre), Musiikkinurkka (Tku) ja Minstrel Music (Lahti).

Sam Inkinen
e-mail sam@uwasa.fi