Proseminaari Kevät 1998 Tampereen Yliopisto Kansanperinteen laitos Etnomusikologia Anne Tarvainen Teknokulttuurin teemoja -analyysi keskustelusta Fi-rave postituslistalla And now this kid was becoming completely incomprehensible, saying things about `techno` and `ecstasy` and getting `loved-up` like it was some kind of new religion. The kid was talking in a code full of buzzwords and jive that Bob couldn`t understand. And he wasn`t even sure he wanted to. Then all of a sudden, from somewhere in the soft night-time breeze, he heard the music. Locked to a thudding 4/4 rhythm, he could hear sine waves arcing through bizarre, distorted harmonics in a synthetic symphony built on envelopes and modulators. A smile crept dreamily over Robert Moog`s face. Now, this was a language he did understand. (Kempster 1996, 7) SISÄLLYS 1. Johdanto 2. Teknokulttuuri tutkimuskohteena 2.1 Kansainvälinen alakulttuuri 2.2 Tekno, house 2.3 Miten päästä teknoon sisälle? 3. Teoria 3.1 Kognitiivisuus alakulttuurissa 3.2 Teemat ja käsitteet 3.3 Tekstien verkosto ja intertekstuaalisuus 4. Aineisto 4.1 Our House -teksti 4.2 Fi-rave -postituslista 5. Metodi 5.1 Suodatinteksti/ Our House -teksti 5.2 Teemat ja postituslistan tekstien purkaminen 6. Analyysi 6.1 Suodatintekstin teemat 6.2 Teemat postituslistan teksteissä 6.2.1 Alkugroove 6.2.2 Teknologia 6.2.3 Yhteisöllisyys 6.2.4 Omistamattomuus 6.2.5 Kansainvälisyys 6.2.6 Fiilis 6.2.7 Kontrolloimattomuus vs. poliisi 6.2.8 Dj:n rooli 6.2.9 Tila 7. Teknokulttuurin teemoja 7.1 Ristiriidat kulttuurin sisällä 7.2 Ristiriita suhteessa valtakulttuuriin 7.3 Lopuksi LIITE 1 Our House -tekstin versiot LIITE 2 Esimerkki aineiston lajittelusta teemoihin LIITE 3 Esimerkki teeman sisäisestä purkamisesta LIITE 4 Kaavio analyysin tuloksista LÄHTEET SANASTO 1. Johdanto Mitä on teknokulttuuri? Mistä teknokulttuurissa keskustellaan? Voiko teknokulttuuria pitää yhtenä alakulttuurina? Nämä kysymykset olivat mielessäni, kun lähdin tekemään tätä tutkimusta. Aineistoni on vain pieni osa koko laajaa teknokulttuuria, eräs keskustelu Fi-rave postituslistalla. En voi siis vastata näihin kysymyksiin tyhjentävästi. Mutta voin silti avata jonkinlaisen ikkunan, josta pääsee kurkistamaan sisälle tähän mielenkiintoiseen musiikkikulttuuriin. Lähestymistapani on intertekstuaalinen. Asetan tutkimuksessani vastakkain sekä teknokulttuurin että housekulttuurin tuottamaa tekstimateriaalia. Tällä tavoin yritän purkaa tekno-käsitettä ja päästä käsiksi teknokulttuurin teemoihin. Teemat toimivat yleisellä, abstraktilla tasolla, mutta niiden sisältä löytyy konkreettinen taso. Tällä tasolla voimme saada tietoa siitä, miten teknokulttuuri toimii käytännössä. Lähestyn teknokulttuuria alakulttuurina. Tarkoitukseni on ottaa selville millaisia kognitioita kyseisen alakulttuurin jäsenillä on, tai pikemminkin, millaisia kollektiivisia kognitioita teknokulttuuri pitää sisällään. Pyrin työssäni myös kyseenalaistamaan teknokulttuurin itsestäänselvän alakulttuuriluonteen. Toisaalta haluan kuitenkin tuoda esille mahdolliset teknokulttuurin keinot selviytyä alakulttuurina. Toivon, että tämä tutkimus avaa uusia näkymiä niille, jotka eivät ole aikaisemmin tutustuneet teknokulttuuriin. Toivon myös, että teknokulttuurin jäsenet saisivat tätä lukiessaan uusia näkökulmia tai tukea omille näkökulmilleen teknokulttuurista. Tässä työssä teknokulttuuri esittäytyy tietystä näkökulmasta ja tietyssä valaistuksessa. Lopullista totuutta teknokulttuurista pystyy tuskin kukaan sanomaan. Huom! Jotta teksti olisi mahdollisimman luettavaa kaikille: Teoreettiset käsitteet olen pyrkinyt selittämään selkeästi tekstissä. Teknokulttuurin käsitteet, joita ei selitetä tekstissä, ja jotka on merkitty tähdellä* löytyvät työn lopussa olevasta sanastosta. 2. Teknokulttuuri tutkimuskohteena 2.1 Kansainvälinen alakulttuuri Tässä tutkimuksessa käsittelen teknokulttuuria alakulttuurina. Tähän täytyy kuitenkin tehdä muutamia tarkennuksia. Teknokulttuuri ei ole tiukassa mielessä alakulttuuri. Se on sisäisesti pirstoutunut, ja sen sisällä on erilaisia ryhmiä, joita voisi kutsua alakulttuureiksi. Ala-Harja on tullut tutkimuksessaan Tekno ja teknokulttuuri samaan johtopäätökseen:“teknoharrastajia ei voi aineiston perusteella pitää sosiaalisesti tai kulttuurisesti yhtenäisenä nuorisokulttuurisena ryhmänä, sen verran `teknokulttuurin` sisäisiä ristiriitoja ja hajaantumista tuli haastatteluissa esiin” (Ala-Harja 1997, 114). Yksi Ala-Harjan informanteista toteaa: “Mä sanoisin, et on niinku olemassa monia erilaisia teknoja, ettei oo olemassa yhtä teknoo, että kaikki niinku näkee sen omalla tavallaan” (Ala-Harja 1997, 114). Miten on siis mahdollista puhua teknokulttuurista yhtenä musiikillisena alakulttuurina? Teknon alalajeihin luetaan hyvinkin erilaisia musiikkityylejä. Joillakin niistä ei näytä olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Alan P. Merriam puhuu teoksessaan The Anthropology of Music juuri tästä ongelmasta: missä määrin yhden ryhmän musiikin piirteitä voidaan yleistää. Hänen käsityksensä mukaan kaikissa musiikillisissa ryhmissä esiintyy alatyylejä (substyles), jotka eroavat toisistaan (Merriam 1964, 55). Merriamin mielestä on tärkeää pitää mielessä, että liiallinen yleisen musiikkityylin etsiminen voi johtaa siihen, ettei yksikään alatyyli vastaa tutkijan konstruoimaa yleistä tyyliä (Merriam 1964, 56). Sama ongelma liittyy siihen, missä määrin voimme yleistää teknokulttuurin luonnetta sen tulematta täysin vieraaksi itse teknokulttuurin jäsenille, ja heidän henkilökohtaisille käsityksilleen siitä, mitä teknokulttuuri on. Kaikki teknokulttuurin jäsenethän eivät kuuntele samanlaista teknoa. Tämä taas vaikuttaa siihen, että itse teknokulttuurikin näyttäytyy eri ihmisille erilaisena. Merriam puhuu tekijöistä, jotka erottavat eri alatyylejä toisistaan (Merriam 1964, 56). Omasta mielestäni se, mikä on eri alalajeja erottava tekijä, on tärkeä tekijä siinä musiikkikulttuurissa ylipäätään. Teknossa tärkeiksi musiikillisiksi asioiksi nousevat ainakin tempo, rytmi ja soundit, joiden avulla voidaan erottaa eri teknon alalajeja toisistaan. Silti muunmuassa nämä seikat yhdistävät teknokulttuuria, koska juuri nämä aspektit ovat keskeisiä keskustelunaiheita teknokulttuurin jäsenille. Monet teknon käsitteet ja erikoistermit ovat englanninkielisiä. Aineistoni on kuitenkin suomenkielinen, tai pikemminkin “teknokielinen”. Se on sekoitus suomea, englantia ja joitakin sanoja niiden väliltä. Teknokulttuuri on siis vahvasti kansainvälinen alakulttuuri. Miten lähestyä tällaista aineistoa? Teknokäsitteillä on vastineensa kyseisen kulttuurin ajattelumalleissa. Teknokulttuuri ylittää kielirajat tarjoamalla jäsenilleen yhteisen kokemusympäristön. Tähän ympäristöön viitataan tietyillä käsitteillä. Ja käsitteillä on vastineensa teknokulttuurin jäsenten kognitioissa. En väitä, että nämä kognitiot olisivat kaikilla jäsenillä täysin samat. Ne ovat kuitenkin niin yhtenevät, että teknoslangin käyttö kommunikaation välineenä on mahdollista teknokulttuurin jäsenille. Voimme siis todeta, että vaikka tekno ei olekaan yhtenäinen alakulttuuri, ja vaikka sen sisällä on paljon ristiriitoja, silti teknokulttuurin jäsenillä on ainakin siinä määrin yhtenevä kokemusympäristö sekä yhteinen puhetapa, että voimme kutsua sitä alakulttuuriksi. 2.2 Tekno, house Tämän työn kannalta tärkeä kysymys on se, missä määrin tekno ja house nähdään yhtenevinä tai eriävinä musiikinlajeina. Kummatkin termit sulkevat sisäänsä monia erilaisia asioita, ja mielenkiintoista on, että ne sulkevat sisäänsä myös toisensa ja ovat silti erillisiä. Kysymys on siksi tärkeä, että aineistoni on teknokulttuurin tuotetta (postituslistan tekstit), joita luen housekulttuurin tuotteen (Our House - teksti) läpi. Salmi määrittelee teknon seuraavalla tavalla: “Teknomusiikki on 1980-luvun lopulla syntynyttä, sähköisillä kosketinsoittimilla ja tietokoneilla sävellettyä, energistä ja nopeatempoista tanssimusiikkia. Tämän erityisesti nuorison suosiman musiikin ympärille on muutamassa vuodessa kehittynyt kiinnostava elämäntapa- ja alakulttuuri “ (Salmi 1996, 179). Hänen mielestään teknomusiikin voi nähdä osana teknologista kulttuuria. “ Teknon kohdalla ei enää voi puhua pelkästä tanssimusiikista. Kyse on paremminkin uudesta elektronisesta musiikista, jonka perustana ovat tietokoneet ja uusin musiikkiteknologia” (Salmi 1996, 184). Myös Inkinen viittaa teknologiaan teknon tekemisen perustana: “Sitä [teknoa] hallitsevat syntetisaattori, sämpleri* ja MIDI-ohjelmointikieli*… Tarina on lyhyesti tämä. Syntetisaattori korvasi sähkökitaran. Digitaalinen MIDI-kieli korvasi nuotit” (Inkinen 1992). Salmi liittää teknoon myös yhteydet 1960-luvun psykedeliaan ja ikivanhaan shamanistiseen kulttuuriperintöön (Salmi 1996, 180). Näitä eivät kaikki teknokulttuurin jäsenet kuitenkaan allekirjoita. Myöhemmin tutkimuksessa pohdin teknokulttuurin jäsenten suhtautumista teknologiaan, luontoon, perinteisiin jne. Nyt tarkastelen lähemmin teknon ja housen suhdetta toisiinsa. Grönholm viittaa artikkelissaan houseen seuraavalla tavalla: “Näin syntyi house-musiikki (lyhenteenä sanonnasta My Own House Music)… Parin viime vuoden aikana house on jakautunut useiksi eri alalajeiksi ja tyylisuunniksi, joita ovat mm. minimalistinen acid house, soul- ja funk-vaikutteinen deep house sekä nopeatempoinen techno house, joka on tällä hetkellä suosituinta rave-bileiden* tanssijytkettä” (Grönholm 1994, 23). Grönholm siis ilmoittaa techno housen olevan yksi housen tyylisuunnista. Samoin asian toteaa myös Fleming, joka näkee housen jakautuneen useisiin eri alalajeihin, kuten ambient*, tekno, jungle* jne. (Fleming 1995, 8). Toisenlaista näkökantaa edustavat kommentit, joissa house -käsitettä käytetään kuvaamaan yhtä teknon alalajeista. Ala-Harja esittää teknon yleisterminä, jonka alle mahtuu niin tekno kuin housekin: “Puhujasta riipuen teknon päälinjoiksi nimetään elektro*, house, tekno, ambient, trance*, break beat*, drum and bass*, jungle, hardcore*, trip hop*, acid*. Vaikka tyyleistä puhutaan eri tavalla, jonkinlainen genrejako on jokaisella mielessä” (Ala-Harja 1997, 41). Jos kuitenkin teemme lyhyen katsauksen teknon ja housen kehitykseen ja estetiikkaan, huomaamme, että ne ovat omia musiikinlajejaan. House on kotoisin Chicagosta. Se on saanut vaikutteita muunmuassa discomusiikista ja Philadelphia Soulista. Tekno on taas lähtenyt kehittymään Detroitissa, ja sen vaikutteina ovat olleet eurooppalainen syntetisaattoripop, kuten kraftwerk ja Depeche Mode sekä Funkadelic- ja Parliament -yhtyeiden funk (Rautio 1994/1997). Kempster kertoo, että house musiikin juuret ulottuvat paikkaan nimeltä Chicago`s Warehouse club ja siitä vielä pidemmälle New Yorkin underground tanssikulttuuriin, diskohuuman jälkeiseen aikaan (Kempster 1996, 11). Juan Atkins kertoo Traskin tekemässä haastattelussa `house` -termin alkuperää. `House` -levyiksi kutsuttiin tiettyjä levyjä, joita oli mahdollista kuulla vain tietyissä klubeissa. Nämä levyt olivat dj:n hankkimia ja mahdollisimman tuntemattomia (Trask 1996, 46). Rautio kuvaa housen alkuaikoja seuraavasti:“Chicagolaiset tanssimusiikin tuottajat ja tiskijukat, kuten Todd Terry, kutsuivat musiikkiaan houseksi, joka oli alkanut muotoutua jo 80-luvun alun New Yorkin legendaarisessa Paradise Garage -klubissa, josta sai myös nimensä housen alagenre garage. Houselle ominaista olivat perkussiiviset pianoraidat, joita usein säestivät voimakasääniset naisvokalistit.” (Rautio 1994/97) Housemusiikki on nähty postmodernina taidemuotona, jossa kappaleissa käytetään lainoja toisista kappaleista. Teknon pääasiallisena voimana taas on nähty sen innovatiivisuus. Kempster puhuu teknosta, sen purismista, halusta astua tuntemattomaan, ja sanoo sen olevan yhtä modernistista kuin kubismi (Kempster 1996, 17). Jeff Mills kuvaa haastattelussa teknoa seuraavalla tavalla: “Jos kuulet jotakin, mitä et ikinä osannut odottaa kuulevasi - se on teknoa. Jos kuulet jotakin, joka kuulostaa siltä, että olisit kuullut sen aiemmin, se ei ole teknoa” (Kempster 1996, 17). Millskin siis painottaa teknon modernistisuutta ja intellektuaalisuutta. Kevin Saunderson puhuu Traskin tekemässä haastattelussa teknon ja housen eroista. Hänen mielestään useat ihmiset sekoittavat teknon ja housen keskenään, koska niissä kummassakin on 4/4 tahtilajissa kulkeva bassorumpu sekä noin 120 bpm:n (iskua minuutissa) tempo. Mutta kun kuuntelee teknon eurooppalaista perua olevia syntetisaattoripop-vaikutteita ja housen mustan soulin ja gospelin vaikutteita, ne on helppo erottaa toisistaan (Trask 1996, 59). “Luonteenomaista 90-luvun tekno- ja house-genrelle onkin ollut nopea pirstaloituminen, minkä vuoksi edes kaikkein innokkaimpien alan harrastajien on ollut vaikeaa enää pysyä vauhdissa mukana. Kehitys tuskin pysähtyy tähänkään” (Rautio 1994/1997). Barr on nähnyt housen ja teknon erkanevan toisistaan yhä kauemmas samalla kun klubeista on tullut yhä spesialisoituneempia musiikin suhteen. Hänen tekemässään haastattelussa Carl Craig toteaa, että tämä ei ole ollut millään tavalla hedelmällinen kehitys. Hän pitää inspiroivana genrejenvälistä vaihtoa (Barr 1996, 76). Oman työni kannalta on mielenkiintoista se, missä määrin teknokulttuurin ja housekulttuurin ideologiat ovat samanlaisia. Jonkun mielestä voi olla kummallista, että yhdistän tutkimuksessa nämä kaksi kulttuuria. Valinta on kuitenkin tietoinen ja sen on tarkoitus olla jopa poleeminen. Tämä liittyy intertekstuaaliseen lähestymistapaani, josta kerron myöhemmin. 2.3 Miten päästä teknoon sisälle? Työni lähtökohtana on kyetä analysoimaan postituslistan tekstejä eemisesti. Pekkilä esittelee kirjassaan Musiikki tekstinä Piken eemisyyden käsitteen: “ `Eeminen` eli sisäinen näkökulma… edustaa tapaa, jolla kulttuurin jäsenet hahmottavat, jäsentävät ja arvottavat itse omaan elämänpiiriinsä kuuluvat asiat… se koskee yhtä kulttuuria kerrallaan, ja se pyrkii näkemään asiat tämän kulttuurin näkökulmasta ja tulkitsemaan ne kulttuurin jäsenten ehdoilla” (Pike 1967 Pekkilän 1988, 37 mukaan). Mitä tämä tarkoittaa teknokulttuuria tutkittaessa? Vaikka teknokulttuuri onkin musiikkikulttuuri, siihen kuuluu paljon muutakin. Teknokulttuurin voi nähdä aktuaalistuvan ensisijaisesti reiveissä (engl. rave). Inkinen kertoo niistä seuraavaa: “Kun perinteinen disco tai klubi ei enää riittänyt, syntyivät ekstaattiset teknobailut eli ravet (suom. Ravit). Teknoraveja hallitsee kolme kulttiesinettä ylitse muiden: massiivinen äänentoistopatteri, värikkäät laserit ja villisti vilkkuva stroboskooppi. Ultraviolettivaloa käytetään syvyyttä luovana avaruusefektinä… Yleensä ravien pyrkimyksenä ovat mustat värisävyt ja tilan kolkko ja lämmin yksinkertaisuus. Bassolinja kuuluu mutta myös tuntuu kovaa. Pikantti mutta tärkeä yksityiskohta on savukoneen kemiallinen tuoksu” (Inkinen 1992). Kuten edellisestä käy ilmi, teknokokemukseen liittyy paljon muutakin kuin musiikki. Myös teknon säveltämiseen tietokoneen sekvensseriohjelmalla* liittyy heti alusta alkaen visuaalinen puoli. Tässä työssä keskeiset käsitteet ovat tekno ja teknokulttuuri. Teknolla käsitän laajasti ottaen elektronisen musiikin, joka kuuluu tiettyyn (tekno)alakulttuuriin. Työn keskeisenä pyrkimyksenä on juuri tekno -käsitteen purkaminen. Tekno-käsite on hyvin moniulotteinen. Sen sisään mahtuu monia erilaisia alalajeja. Ala-Harja toteaakin: “Sekamelskan keskellä näyttää siltä, että teknoa käytetään samanlaisena kaatoluokkana kuin levy-yhtiöiden lanseeraamaa termiä “maailmanmusiikki”. Teknoa on kaikki, mikä on tehty koneilla tai kuulostaa koneille”(Ala-Harja 1997, 40). En kuitenkaan pyri selvittämään millaista musiikkia tekno -käsitteen alle mahtuu. Pikemminkin puran tekno -käsitteen sisäisiä ideologioita, kuten mitä pidetään oikeana teknona, mikä on teknolle oikea esittämisympäristö jne. Nämä kysymykset taas ovat suorassa yhteydessä siihen, mitä teknokulttuuri on ja mitä sen sisällä puhutaan. Tarkastelen siis teknon ja teknokulttuurin leikkauspintaa, sitä kohtaa, jossa käydään kamppailua siitä, mikä on meidän teknoa ja kulttuuria. Näin työssäni sekoittuvat käsitteet tekno ja teknokulttuuri. Näen niiden olevan hyvin kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Sen sijaan, että pyrkisin tässä työssä rakentamaan hierarkioita eri musiikillisten alalajien välillä, olen valinnut siis toisenlaisen lähestymistavan. Olen valinnut tiiviin aineiston (postituslistan tekstit), joiden teemoihin pureudun. Listalla käydyssä keskustelussa linkittyy saumattomasti yhteen teknon musiikillinen, visuaalinen, akustinen, yhteisöllinen, ideologinen jne. puoli. Tämä ei ole läheskään koko totuus teknokulttuurista, ei lähellekään, mutta ainakin jonkinlainen näyte siitä, miten saumattomasti teknokulttuurin eri osat liittyvät toisiinsa, ja miten hyödyllinen kukin osa on kulttuurin kokonaisuudessa. Ja koska olen kiinnostunut teknokulttuurista alakulttuurina, pyrin myös huomioimaan teknokulttuurin tekemät rajanvedot meihin ja muihin. 3. Teoria 3.1 Kognitiivisuus alakulttuurissa Tarkastelen tässä työssä teknokulttuurin olemusta kognitiivisena. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrin löytämään teknoilijoiden kirjoittamista sähköpostiteksteistä jäsentelyjä, joiden avulla he hahmottavat teknokulttuuria. Pekkilän mukaan kognitiivinen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että huomio kiinnitetään musiikin sijasta siihen, mitä informantit sanovat musiikista (tässä tapauksessa, mitä he kirjoittavat). Kiinnostus ei tosin ole varsinaisessa puheessakaan, vaan siinä, millaisia kognitiivisia eli tiedollisia luokituksia puheen takaa voi löytää (Pekkilä 1988, 27). Hän kertoo, että näin voimme saada tietoa muun muassa siitä, miten kulttuurin jäsenet itse hahmottavat musiikillisia ilmiöitä: “millaista musiikki heidän mielestään on, miten sen lajit jäsentyvät luokiksi, miten erilaisia musiikkiesityksiä voidaan arvioida ja niin edelleen” (Pekkilä 1988, 17). Yksinkertaistaakseen monimutkaista todellisuutta ihmiset jäsentelevät asioita kognitiivisiin kategorioihin. Kognitiivisessa tutkimuksessa kieli nähdään oppaana sosiaaliseen todellisuuteen (Sapir 1929, 162 Moisalan 1991, 21 mukaan). Hoikkalan mielestä ilman kieltä ja puhetta näitä kategorioita ei ole olemassa laisinkaan. Kieli on siis olennainen väline, jonka välityksellä kokemus saa merkityksensä (Hoikkala 1989, 68). Mutta toisaalta käyttäytymistäkään ei saisi unohtaa (Moisala 1991, 22). Tässä tutkimuksessa keskityn kirjoitettuun kieleen, joka on tosin puhekielen kaltaista. Käyttäytymistä en ota huomioon muutoin, kuin miten se ilmenee teksteissä kertomuksenomaisina pätkinä. Käsittelen kuitenkin aineistoani ensisijaisesti teksteinä, en käyttäytymisenä. En ole kiinnostunut niinkään yksittäisen teknokulttuurin jäsenen kognitioista, kuin siitä, missä suhteessa nuo kognitiot ovat kulttuurin muiden jäsenten kognitioihin. Hoikkalan mukaan yksilön voi nähdä suhteistettuna toimijana, jonka puhe on kontekstuaalisesti ja yhteisöllisesti ehdollinen (Hoikkala 1989, 68), ja merkitykset voidaan löytää ryhmän kommunikaatiosta pikemmin kuin ryhmän jäsenten päistä (Hoikkala 1989, 35). Olen siis kiinnostunut kollektiivisesta näkemyksestä, eikä aineistonikaan ole täten peräisin yhdeltä vaan useammalta informantilta. “Musiikki- ja puhetekstien korpus voi olla kerätty useammalta yksilöltä, jolloin se edustaa kollektiivista tekstikokoelmaa ja siten kollektiivisia näkemyksiä asioista” (Pekkilä 1988, 93). Tämä kuitenkin aiheuttaa tiettyjä ongelmia tutkimuksessa. Ei ole mahdollista tavoittaa yhtenäistä ja ristiriidatonta kuvaa tutkittavasta kulttuurista tai ryhmästä. Hoikkalan mukaan “saman ryhmän eri toimijat, siis puhujat sen ohella että jakavat keskenään toimintaa koskevia yhteisiä oletuksia, tulkitsevat samoja tilanteita, yhteisiä kokemuksia toisistaan poikkeavasti” (Hoikkala 1989 71). Jotta tutkimus ei jäisi vain kulttuurin jäsenten hajanaisten mielipiteiden esittelyksi, on aineisto mielestäni kyettävä näkemään monitasoisena. Tämä tarkoittaa sitä, että aineistossa on nähtävä teemoja, jotka eivät sulje toisiaan pois, vaan ovat linkittyneet ja jopa päällekkäisiä. Tärkeää on myös nähdä mahdolliset ristiriidat yhden teeman sisällä. Jos tutkimuksessa on yksi informantti, pystyy tämän henkilökohtaisista luokitteluista tekemään kokonaisuuden, joka vastaa pitkälti tämän kyseisen ihmisen “totuutta” tai kokonaiskuvaa tutkittavasta asiasta. Kun informantteja on monia, “totuus” pirstaloituu, koska jokaisella on oma näkökantansa. Tällöin ei riitä se, että esittelee erilaiset mielipiteet tai käsillä olevat teemat, vaan on kyettävä näkemään, millaisia kokonaislinjoja nuo mielipiteet muodostavat, miten eri teemat suhtautuvat toisiinsa, ja millaisia teemojensisäisiä ristiriitoja aineistosta löytyy. Hoikkalan mukaan alakulttuuria ei tulisi ottaa yksiselitteisenä ja ristiriidattomana ryhmänä. Alakulttuuri - käsite “kertoo huonosti jäsentensä vaihtelevista osallistumisasteista ryhmittymiinsä yksiselitteistäessään ryhmät kulttuurisiksi kokonaisuuksiksi ja kokonaisuutta vastaaviksi tyyleiksi. Tällaiset ryhmät ovat harvoin puhtaita, staattisia kokonaisuuksia vaan ne ovat pikemminkin löyhiä sekoittumia, joiden rajat ja tyylit eivät ole yhdenmukaisia ja selkeitä. (Hoikkala 1989, 9) Tämä väite pitää varmasti paikkansa puhuttaessa teknokulttuurista, jossa on nähtävissä suuriakin eroja eri alalajien kesken. Hoikkala huomauttaa myös, että yhdellä sosiaalisella yksiköllä ei ole yksilöstä entisenlaista otetta (Hoikkala 1989, 11). Näkisinkin teknokulttuurin alakulttuurina, joka aktualisoituu tietyissä tilanteissa, jolloin teknokulttuuriin liittyvät kognitiot pääsevät kulttuurin jäsenen ajattelussa ja toiminnassa pinnalle. Teknosta onkin puhuttu on/off -kulttuurina, joka tarkoittaa sitä, että kulttuuri “on päällä” tietyissä tilanteissa ja taas “kiinni” toisissa tilanteissa. Tässä on varmasti yksi syy siihen, miksi tekno ei ole kovin näkyvä alakulttuuri esimerkiksi kaupunkiemme katukuvassa. Silti en väitä, etteikö teknokulttuurin jäsen olisi koko ajan teknokulttuurin jäsen. Totta kai teknokulttuuriin liittyvät kognitiot, arvot ym. ovat yhteydessä myös muihin kulttuurin jäsenen kognitioihin. Tässä tutkimuksessa tarkastelen aineistoa, jossa kolmenkymmenenviiden teknokulttuurin jäsenen kognitiot aktualisoituvat. Näistä kognitioista pyrin hahmottamaan joitakin yhteneviä linjoja, jotka kertoisivat enemmän tämän alakulttuurin kollektiivisista kognitioista. 3.2 Teemat ja käsitteet Kulttuurin jäsenten kognitioita on tutkittu muun muassa tutkimalla jäsenten käyttämiä käsitteitä ja niiden keskinäisiä suhteita. Näin on tehnyt Pekkilä, jonka mukaan “puhe on analyysin avulla mahdollista hajottaa tietyiksi avainkäsitteiksi, joiden suhteet ovat osoitettavissa; tällöin analysoidut käsitteet edustavat informantin musiikillisia kansanluokituksia sekä samalla kertovat jotakin hänen kognitiivisesta järjestelmästään” (Pekkilä 1988, 20). Tässä tutkimuksessa yritän purkaa tekno -käsitettä. Minulla ei siis ole lähtökohtana eri käsitteiden hierarkioiden ja suhteiden selvittäminen, vaan yhden käsitteen sisällön purkaminen. Haluan painottaa sitä, että kyseisen käsitteen lopullinen purkaminen lienee mahdotonta, enkä pyrikään siihen. Pyrin purkamiseen vain siltä osin, kuin se on mahdollista valitsemani aineiston avulla. Tekno -käsite pitää sisällään erilaisia teemoja, joissa taas tulee vastaan uusia käsitteitä. Näistä käsitteistä tuskin mitkään ovat yksiselitteisiä. Tarkastelen tutkimuksessa myös näitä käsitteitä, koska ne kertovat paljon teknokulttuurin luonteesta konkreettisella tasolla. Kohdistan huomioni myös teemoihin ja niiden sisäisiin kognitioihin sekä teemojen välisiin suhteisiin. Näiden avulla pyrin luomaan kokonaiskuvan siitä, mitä teknokulttuuri on, millaista se on jne. Siis yksinkertaisesti: millaisena teknokulttuuri näyttäytyy tämän aineiston valossa. 3.3 Tekstien verkosto ja intertekstuaalisuus Pääasiallinen aineistoni on postituslistan tekstit. Kuten Hoikkala toteaa “aineisto on kulttuurinen dokumentti sinänsä” (Hoikkala 1989, 69). En kuitenkaan tarkastele aineistoani suljettuna systeeminä. En myöskään käsittele teknokulttuuria suljettuna systeeminä. Luen aineistoani toisen tekstin läpi (Our House -teksti), joka ei kuulu kiinteästi teknokulttuuriin, vaan teknoa sivuavaan house -kulttuuriin. Liitän näin tutkimukseeni intertekstuaalisen lähestymistavan. Lisäksi aineistoni oheen olen ottanut teknokulttuurin jäsenten minulle lähettämiä sähköpostiviestejä koskien Our House -tekstiä. Näin olen saanut koottua tekstien verkoston, jossa kukin teksti aukeaa uudella ja mielenkiintoisella tavalla suhteessa muihin teksteihin. Kristeva näkee jokaisen tekstin “sitaattien mosaiikkina”, jokainen teksti “imee” itseensä muita tekstejä ja muuntaa niitä. Teksti kommunikoi sekä oman aikansa kulttuurikontekstin, että aikaisemman perinteen kanssa. (Kristeva 1969/1980, 64-66 Makkosen 1991, 18 mukaan). Tekstiä ei siis nähdä intertekstuaalisuudessa suljetuksi systeemiksi, vaan se nähdään paikkana, jossa ovat läsnä useat aikaisemmin kirjoitetut tekstit, tapahtuneet tapahtumat tai tämän hetkinen kulttuuriympäristö. Kaikki tekstit nähdään tällä tavoin: “Teksti on aina intertekstuaalinen: jokainen teksti on `interteksti`. Laajimmassa merkityksessään intertekstuaalisuus käsitetään siis kaiken kommunikaation ehdoksi. Intertekstuaalisuus ei kuulu vain kirjallisuuteen, vaan kulttuurin kenttään yleensä” (Makkonen 1991, 19). Intertekstuaalisuus ei käsitä esimerkiksi tekstilainoja plagiaatteina, vaan pikemminkin nähdään, että originaali teksti alkaa elää erilailla uudessa ympäristössä. Intertekstuaalisessa tutkimuksessa ei olla kiinnostuneita siitä, onko kirjoittajan tekemä viittaus tai laina tietoinen vai tiedostamaton. “Intertekstuaalisuuden tutkimisessa ei kaiveta esiin lähteitä eikä vaikutuksia perinteisessä mielessä, vaan sen verkkoon sisältyvät anonyymit diskursiiviset käytännöt, koodit joiden alkuperä on kadonnut, mutta jotka tekevät myöhempien tekstien merkityksen mahdolliseksi (Culler 1981, 102 Makkosen 1991, 20 mukaan). Kiinnostuksen kohteena on lähinnä se, miten tekstit muodostavat yhdessä uusia merkityksiä (Makkonen 1991, 16). Olen pyrkinyt tässä tutkimuksessa siihen, että aineisto saisi ohjata minua. Makkosen mukaan etsinnän ei tulisikaan olla lukijasta vaan tekstistä ohjautuvaa (Makkonen 1991, 24). Tämä tarkoittaa sitä, että olen joutunut seikkailemaan tekstien verkostoissa pitkiäkin matkoja. Joskus olen joutunut jopa pysähtymään ja kysymään tietä. Joka tapauksessa olen pyrkinyt olemaan herkkä “impulsseille”, joista Tammi puhuu: “yksinkertaisesta impulssista” tulee poleeminen tai muuten merkitsevä viite, jonka välityksellä tekstin semanttista aluetta voidaan laajentaa. Ellei tätä mahdollisuutta edes kokeilla, kapenee kaikki tekstienvälisyys pelkästään kausaaliseksi” (Tammi 1991, 72). Tällainen tekstin tulkintaa ohjaava ja jopa poleeminen viite on käyttämäni house-kulttuuriin kuuluva teksti. Kuten sanottua, tekno- ja house-kulttuuri eivät ole sama asia, mutta ne sivuavat ja koskettavatkin toisiaan. Siksipä onkin mielenkiintoista katsoa, missä määrin nämä kulttuurit yhtenevät näissä kahdessa tekstissä teemojensa tasolla. Makkonen toteaa, että: “yksi teksti on valittava fokustekstiksi, toinen tai toiset subteksteiksi” (Makkonen 1991, 23). Our House teksti on minulla fokustekstinä, jonka läpi luen muuta aineistoani. Tammen mukaan teksteistä tulisi yrittää löytää maksimimäärä intertekstuaalisia viittauksia (Tammi 1991, 69). Olen pyrkinytkin saamaan tekstit puhumaan keskenään mahdollisimman aukottomasti. Etsin intertekstuaalisia viittauksia teemojen tasolta niin, että kumpaankaan tekstiin ei jäisi mitään toisessa tekstissä poissaolevaa. Hoikkala toteaa, että kieli ei ole vain neutraali väline, joka heijastaa itseään väkevämpiä yhteiskunnallisia voimia. Sen sijaan yhteiskunta tapahtuu kielessä itsessään (Hoikkala 1989, 69). Tämä mahdollistaa sen, että tekstejä tai puhetta tutkimalla voimme tarkastella sosiaalisia voimia ja avata, jos ei suurta, niin ainakin pienen ikkunan tutkittavaan kulttuuriin. Silti täytyy pitää myös mielessä, että tekstiä ei ole ilman kehystävää kontekstia, se olisi vain “mustia merkkejä paperilla” (Tammi 1991, 59). Tällä tavoin yhteiskunta tapahtuu kielessä ja kieli yhteiskunnassa. Olen pyrkinyt tavoittamaan työssäni kielen tarjoamat viestit teknokulttuurin luonteesta, myös siitä, miten teknokulttuurin jäsenten kieli ja näin ollen siis teknokulttuuri suhtautuu muuhun yhteiskuntaan. Taaskaan ei jäädä suljetun systeemin sisälle. 4. Aineisto 4.1 Our House -teksti Our House tekstiä käytän analyysissä tekstinä, jonka teemojen läpi luen fi-rave -teknopostituslistan tekstejä. Ensimmäisen version tekstistä (kts. Liite 1, versio 1) sain eräältä teknokulttuurin jäseneltä, joka oli ottanut sen internetistä. Emme löytäneet tekstiä sieltä sen koommin. Seuraavan kerran teksti tuli vastaan yllättäen postituslista-aineistossa. Keskustelu, jonka olin valinnut analyysikohteekseni, päättyy kyseiseen tekstiin, tosin erilaiseen versioon siitä (kts. Liite 1, versio 3). Tämän jälkeen laitoin postituslistalle kyselyn, jossa kysyin kyseisen tekstin alkuperää, merkitystä jne. Sain vastaukseksi 23 postia (merkintätapa $1-$23). Näistä löytyi vielä kolme uutta versiota tekstistä. Mukaan olen ottanut kuitenkin niistä vain kaksi, yhden ollessa huomattavasti muita lyhyempi versio. Yhteensä olen tarkastellut siis neljää eri versiota tekstistä. Vastausposteista sain seuraavanlaista tietoa tekstistä. Mr Fingersin eli Larry Heardin Can u feel it (trax) sisältää tämän tekstin puhuttuna kappaleen päälle ($5). Kappaleen erittäin harvinaista a cappella - versiota on samplattu sittemmin useaan otteeseen ($10). Se on klassikko house -kulttuurissa, jonkinlainen manifesti. “Manifestissa puhutaan mun mielestä siitä, että house on ensimmäinen musiikin tyylisuunta jossa kaikki ovat tasa-arvoisia rotuun, sukupuoleen, ikään tms. katsomatta ja niinhän juuri tapahtui ekoissa warehouse -partyissa: ensimmäistä kertaa kaikki eri etnisen taustan omaavat voivat juhlia saman katon alla… Ja ilmeisesti siinä myös peräänkuulutetaan jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta mikä tällä marginaalimusiikkikulttuurilla vielä silloin 80-luvulla oli” ($4). Myös muissa vastausposteissa tuli ilmi tämän housemanifestin tasa-arvoisuutta korostava puoli: “Se kuvasi 80-luvun houseyhteisön yhtenäisyyttä riippumatta rodusta, sukupuolesta, yms. Chicagossa (ja muuallakin)…” ($7). Yhdessä postissa kerrottiin, kuinka aikoinaan kappale (a cappella -versio) soitettin kaikissa house -tapahtumissa: “…siinä vaiheessa kaikki lopettivat tanssimisen, kokoontuivat piiriin, ottivat toisiaan käsistä kiinni, nostivat kätensä kohti tähtiä… SILLOIN, dj pisti kehiin nopeimman biittinsä, ja kaikki alkoivat hyppiä kuin hullut…” ($18, suomennos oma). Vastausposteissa tuli ilmi myös se, että house ja teknokulttuuria pidetään eri kulttuureina. Eräs vastaajista kirjoitti: “Vaikka ne (house- ja teknokulttuuri) liittyvätkin vahvasti toisiinsa, ja nykyään onkin täysin mahdotonta sanoa, mikä on teknon ja housen ero, niin IMHO sekä tekno, että house kehittyivät melko erillään toisistaan, house Chicagossa ja tekno Detroitissa. Sekä kulttuurillinen, että musiikillinen tausta olivat näissä kaupungeissa kuitenkin sen verran erilaisia, että molemmat kaupungit kehittivät “oman juttunsa” ($4). Taas herää kysymys siitä, miksi käytän housekulttuurin teksiä analysoidessani teknokulttuuriin kuuluvia tekstejä. Tähän minulla on kaksi syytä. Ensinnäkin kyseinen teksti esiintyy analyysimateriaalissani, eli teknokulttuuriin keskittyvällä postituslistalla. Toinen syy on se, että lähestymistapani on intertekstuaalinen. On mielenkiintoista nähdä, ovatko nämä kaksi musiikillisesti erilaista kulttuuria niin erilaisia ideologioidensa ja teemojensa tasolla. 4.2 Fi-rave-postituslista “Fi-rave -postituslista on Suomen rave -tapahtumista, kulttuurista ja uutisista tiedottamiseen ja keskustelemiseen erikoistunut palvelu. Postituslista toimii Damicon Kraa avoin yhtiön tietojärjestelmässä ja se on kaikille avoin… Talvella 1996 fi-ravella oli hieman yli 500 jäsentä. Lista on dedikoitu tiedottamisen lisäksi myös teknokulttuurista keskustelemiseen” (Finland Rave Info, http://www.damicon.fi/fri/fi-rave-mailinglist/fi-rave-intro.html). Analyysin kohteeksi valitsemani keskustelu Fi-rave -postituslistalla on käyty neljän päivän aikana, ajankohtana 11.8.1997-14.8.1997. Tässä ajassa listalle oli ehtinyt tulla 105 postia yhteensä 35 listalaiselta. Postit olen numeroinut käyttämällä merkitsemistapaa #1-#105. Henkilöt olen numeroinut HE1-HE35. Tosin henkilöiden numeroinnilla ei ole ollut muuta funktiota, kuin saada selville, moneltako ihmiseltä on kyseisenä aikana tullut posteja listalle. Olen myös muuttanut teksteissä olevat paikkojen, ihmisten, ja bileiden nimet kirjaimiksi X tai Y. Olen huomioinut tutkimuksessa kaikki 105 postia, mutta muutamaa niistä en ole ottanut analyysiini mukaan. Tällaisia ovat postit, jotka eivät enää liity suoranaisesti teknokulttuurista keskustelemiseen, kuten henkilökohtaiset solvaukset (#12, #26, #31, ), tietokoneisiin liittyvät vitsit (#14), liikennepolitiikasta keskusteleminen (#24, #55, #94), yleinen keskustelu onnellisuudesta (#32-#37, #40, #42, #47, #71), postituslistan käyttämisestä keskusteleminen (#44-#46, #70, #92), flaijerit eli bileilmoitukset (#62, #76), kaupungit tai maat (#63, #87), myynti-ilmoitukset (#93). Analysoitavaa materiaalia jäi silti noin 63 sivua. Muita merkitsemistapoja, joita olen käyttänyt postituslista-aineistoa analysoidessani ovat: Teksti esiintyy kyseisessä postissa, mutta se on suora laina joltakin toiselta ¤. Tämä on hyvin yleinen tapa postituslistalla. Jos halutaan sanoa kommentti jonkun aikaisemman tekstiin, tuo teksti liitetään omaan postiin, ja sen jälkeen sitä kommentoidaan. Teksti on voimakkaasti ironinen :):). Jos tekstissä on vain yksi :) se on postin kirjoittajan itsensä laittama, mutta jos niitä on kaksi, ne ovat minun laittamiani. Listalla käytetään paljon ironiaa tehokeinona. Sam Inkinen onkin todennut, että teknolle vakavuus ja ironia ovat sama asia, toisensa määrittävä jin ja jang (Inkinen 1992). 5. Metodi 5.1 Suodatinteksti/ Our House –teksti Intertekstuaalisen lähestymistapani vuoksi käytän postituslistan tekstien analysoimiseen fokustekstiä tai pikemminkin suodatintekstiä. Tämä teksti on Our House. En etsi suodatintekstin ja materiaalin välillä olevia suoria viittauksia tai lainoja, vaan teemoja. Luen siis materiaalia suodatintekstin teemojen läpi. Kuten jo olen aiemmin maininnut, olen antanut aineiston hyvin pitkälle ohjata minua. Tämä tapahtui jo siinä vaiheessa, kun löysin yhteisiä teemoja sekä aineistosta että suodatintekstistä ja päätin valita työhöni intertekstuaalisen lähestymistavan ja juuri tämän kyseisen tekstin suodatintekstiksi. Työni ensimmäinen vaihe oli analysoida suodatinteksti, eli etsiä siitä erilaisia teemoja. Tämä analyysi pyrki olemaan kokonaisvaltainen siinä mielessä, että jokaisen Our House -tekstin osan tuli kuulua selkeästi johonkin teemaan (kts. Liite 1, teemat). Lisäksi pyrkimyksenä oli pysytellä tiukasti tekstin omissa puitteissa. En ole vetänyt omia johtopäätöksiäni tekstin ulkopuolelta, vaan teksti itse kertoo selkeästi asiat. Olen vain luokitellut nämä tekstin eri osat teemoiksi, jotka tulivat selkeästi tekstissä esiin. Tämän jälkeen vertasin muita versioita Our House -tekstin versioon 1, ja analysoin mahdolliset erot niissä. Lopulliset tekstistä löytyvät teemat eivät esiinny kaikissa versioissa, vaan olen koonnut teemat kaikista yhteensä. Ensisijaisena tekstinä minulla on ollut versio 1, josta kaikki teemat löytyvät. 5.2 Teemat ja postituslistan tekstien purkaminen Suodatintekstin analyysin jälkeen aloin jäsentää postituslistamateriaalia suodatintekstistä löytyneiden teemojen mukaan. Tässä vaiheessa rikoin tekstiä huoletta, koska samankin postin sisällä saatoi esiintyä useita teemoja. Luokittelin jokaisen materiaalissa olevan kommentin jonkin teeman alle niin, että materiaaliin ei jäänyt ylijäämäluokkaan kuuluvia tekstinpalasia lainkaan. Esimerkki luokitellusta tekstistä on liitteessä 2. Seuraavaksi aloin purkaa teemojen sisäisiä tekstejä. Tässä vaiheessa pilkoin tekstiä vielä ankarammalla kädellä, kuin teemoihin luokittelussa. Jokaisesta teemasta etsin kolmenlaisia kommentteja. Ensimmäiseksi kommentteja siitä, mikä on oikeaa, miten teknokulttuurissa tulee toimia oikein jne. teemasta riippuen. Kutsun näitä kommentteja positiivisiksi, vaikka ne eivät välttämättä muodoltaan aina olekaan sitä. Seuraavaksi etsin negatiivisia kommentteja asioista, jotka eivät kuulu teknokulttuuriin, ovat väärin jne. Viimeiseksi etsin näiden välillä olevia sovittelevia kommentteja tai “pehmeämpiä” näkökulmia. Positiiviset kommentit järjestelin paperien vasempaan reunaan, negatiiviset oikeaan ja sovittelevat keskelle. Tästä on esimerkki liitteessä 3. Tummennukset teksteissä ovat minun tekemiäni. Tummennetut sanat ovat olleet analyysissäni keskeisiä käsitteitä. Tässä vaiheessa olin siis jo erittelemässa materiaalin toista tasoa, eli teemojen sisäisiä teemoja. Tämän jälkeen kokosin yhteen kunkin teeman sisäiset teemat ja vertasin niitä toisten teemojen sisältä löytyviin teemoihin. Katsoin, missä määrin nämä yhdistyivät, esiintyikö niissä yhteneviä linjoja tai pyrkimyksiä. Tämän purkamisen ja uudelleen yhdistämisen tarkoituksena on jäsentää postituslistan hajanaiset kommentit suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jotta aineiston kommenteista voisi sanoa jotakin yleistävää. Toisaalta näinkin pitkälle menevän purkamisen tarkoituksena on tuoda esiin käytännölliset näkökohdat yksittäisten käsitteiden avulla. Tällöin analyysi ei jää pelkäksi abstraktioksi, vaan siihen tulee mukaan teknokulttuurin todellisiin käytäntöihin liittyviä asioita. Nyt itse analyysin pariin! 6. Analyysi 6.1 Suodatintekstin teemat Suodatinteksti lajiteltuna teemoihin löytyy liitteestä 1. Tässä käyn läpi analyysin vaiheen, jossa luokittelen suodatintekstin teemoihin. 1. Alkugroove. “…And from this groove came the groove of all grooves…” Tekstin tässä osiossa ei ollut suuria eroja eri versioiden välillä. Teksti alkaa kuin luomiskertomus, se on eräänlainen musiikinlajin syntymyytti. Alkugroove on se, josta myöhempi musiikki on pohjimmiltaan peräisin. Se on aidoin ja alkuperäisin. 2. Teknologia.”…And while one day, viciously throwing down his box…” Aluksi päänvaivaa tuotti se, mitä sana “box” tässä merkitsee. Onneksi sain postituslistan jäseniltä apua ongelmaan. Eräs heistä arveli sen tarkoittavan klassista hopeista magic boxia, eli teknon ja housen erästä “perusinstrumenttia”, tb303 analogisyntetisaattoria ($12). Tekstin tämä osa kertoo meille teknologian liittymisestä housen syntyyn. Tässä osassa ilmeni ensimmäisiä eroja eri versioiden välillä. Tosin ne ovat vain jonkinlaisia painotuseroja. Osassa teksteistä house on kirjoitettu suurin kirjaimin, ja versiossa kolme on painotettu sanoja “let there be house”. 3. Yhteisöllisyys. “…once you enter my house, you enter our house…” Tämä tekstinosa kertoo meille house -kulttuurin alkuaikojen yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyyden on nähty vähenevän house -kulttuurista uusien alalajien synnyn ja kulttuurin pirstoutumisen myötä. Versiossa kolme korostetaan luovaa henkilöä. Versiossa kaksi painotetaan yhteisöllisyyttä kirjoittamalla sana “our” suurilla kirjaimilla. 4. Omistamattomuus. “…And you see, no one can own house and our house music…” Tämä lause on hieman ristiriitainen. Kukaan ei voi omistaa housea, ja silti se on “meidän”. Näkisin tässä kuitenkin pyrkimyksen pysyä pois kaupallisuudesta ja tämänlaatuisesta omistamisesta. Teksti antaa siis ymmärtää, että house kuuluu tietylle ryhmälle (alakulttuurille?), ei kaikille. 5. Kansainvälisyys. “…`Cos house music is a universal language, Spoken and understood by all…” Housemusiikki nähdään tässä kielirajat ylittävänä kommunikaation välineenä, kansainvälisenä. Versiossa kolme tätä korostetaan. 6. Fiilis. “…House music is a feeling and no one can understand the fiiling unless he`s deep into our house…” House musiikki on siis tunnetta, mutta ei perinteisessä mielessä. Siksi käytän termiä fiilis. Teksteissä kaksi ja kolme esille tulee “the vibe (fiilis) of our house”. 7. Kontrolloimattomuus (vs.poliisi) “…House is an uncontrollabe desire…” House on siis jotakin kontrolloimatonta. Ainoastaan versiossa yksi viitataan poliisiin: “and every cop should understand that for the people”. Olen silti myöhemmässä analyysissä sisällyttänyt myös poliisin tähän teemaan. 8. Dj:n rooli “…Jack is the one who gives you…” Tässä osassa on eniten eroja eri tekstien välillä. Ensimmäinen versio on “kiltimpi” versio kuin muut. Siinä dj antaa ihmisille voimaa pistää ruumis koville (“to test your body”, “to work your body”), tehdä tila (“to do a state”), antaa avaimen siihen, millaisia olimme (“the key to the way we were”). Versioissa kaksi ja kolme käytetään sanoja “to jack your body” (jack= masturboida/ottaa huumepiikki), “to do the snake” (snake= kiemurrella, madella), “the key to the wiggly worm” (wiggl/e= heilua, keikkua) tai “the key to the wiggly world”. Dj* nähdään siis henkilönä, joka saa ihmiset tanssimaan ja kokemaan. 9. House tilana Kun tarkastelin house -sanan käyttöä tekstissä, löysin vielä yhden teeman, joka ei liity tekstin jaotteluun. Näin kuitenkin tarpeelliseksi ottaa sen analyysiin mukaan. Housesta puhutaan tekstissä musiikkina, fiiliksenä ym. mutta myös tilana: “once you enter my house…” Niinpä liitin yhdeksänneksi teemaksi housen tilana. 6.2 Teemat postituslistan teksteissä Tässä osassa esittelen postituslista-aineistoa jaettuna teemoihin sekä teemojen sisäisiä jakoja, ja ristiriitoja, joita materiaalissa ilmeni. 6.2.1 Alkugroove Alkugroove -teeman alle valitsin postituslistan teksteistä kommentteja liittyen teknon alkuperään, aitouteen jne. Siihen kuuluu käsityksiä siitä, mikä on oikeaa teknokulttuuria ja mikä taas jää sen ulkopuolelle. “80-luvun alun originaalin elektroskenen*… arvomaailma oli hyvin suvaitsevainen, tasa-arvoa ja vapautta kannattava.” (#79) Positiivisissa kommenteissa tuli esiin käsitteitä, kuten: elektro, detroit*, trance, vanhemmat alalajit, perinteisesti, alkuperäiset, vanha kuppikunta, originaali, tyylilajin historia. Aitoon ideologiaan nähtiin kuuluvan: elitistisyys, tunteettomuus, tehokkuus, järjestelmällisyys, periaatteille omistautuminen ja toisaalta suvaitsevaisuus, tasa-arvo, vapaus, lämpö ja rakkaus. “Tosin detroitiakin markkinoidaan nykyään uugeemusana*, mikä saa sen myymään entistä paremmin eli en sitten tiedä, kaipa lähes kaikki artistit haluavat niin paljon rahaa kuin mahdollista.” (#80) Negatiivisissa kommenteissa esille tuli: lapset, kaikki, kansa, popularisoitunut hauskanpito, goa*, onnellisuushakuisuus, klubihouse*, hippikulttuuri, dance, popkulttuuri, ulkopuoliset viihdeasenteet, kaupallisuus, karnevaalinmakuisuus, ibiza*, tribal house, bilettävä, ihmisiä miellyttävä. Teknokulttuuri siis haluaa pysyä ulkopuolella kaupallisuudesta ja markkinahenkisyydestä. Se ei halua olla missään nimessä kaiken kansan huvia. Teknokulttuurissa arvostetaan sen omia perinteitä, aitoutta ja omistautumista kulttuurille. “Teknobileitä… en tiedä edes mitä tekno enää tarkoittaa. Tekno on kuvaannollisesti sanottuna levinnyt kuin ankan paska.” (#85) Sovittelevissa kommenteissa esille tuli käsitteitä: variaatiot, kehitys, vaikutteet. Teknokulttuurin nähtiin elävän ja kuulijoiden jakautuvan eri alalajien kesken. Alkuperäisen teknon nähtiin lähteneen kehittymään moniin eri suuntiin. Joku näki teknon olevan lähtöisin luonnosta, intiaaneilta. Yhdessä kommentissa ei väheksytty hauskanpitoa, vaan pidettiin teknoa alunperinkin hauskanpitona. 6.2.2 Teknologia Teknologia -teeman alle keräsin tekstejä, joissa keskustellaan teknologian merkityksestä teknokulttuurille. “On kuitenkin aika hemmetin paksua väittää että teknomusiikki ei olisi teknologian ihannointia. Menkää soittamaan nokkahuilua jos koneet ei kiinnosta.” (#66) Positiivisissa kommenteissa esiin tuli vahvasti näkemys, että tekno on teknologista kulttuuria ja täten myös teknologian ihannointia. Teknokulttuurin jäsenten nähtiin olevan teknokraatteja, käyttäväthän esimerkiksi dj:t paljon rahaa saadakseen hyvät laitteet. “Kun teknomusiikki tuli kaiken kansan tietoon toi tämä mukanaan erilaisia lieveilmiöitä, kuten tämän luonnonläheisen lähestymistavan.” (#66) Negatiivisissa kommenteissa katsottiin karsaasti teknohippejä ja goafriikkejä. Kommenttien mukaan alkuperäinen tekno on vahvasti teknologista kulttuuria, ja sillä on vähän tekemistä luonnon kanssa. “Tekno on teknologialähtöistä, mutta voihan siitä nauttia vaikka ei ihannoisikaan teknologiaa, jota sitäkin on monenlaista (esim. Teknarit ja ydinpommi).” (#91) Sovittelevissa kommenteissa nähtiin luonnonläheisyyden tuominen teknoon vain hyväksi lisäväriksi kulttuurille. Teknologialla sanottiin olevan selvä funktio teknon tekemisessä, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että teknologiaa tarvitsisi ihannoida. Useissa kommenteissa tuli esiin se, että teknologiaa saa olla, mutta sen pitää olla tasapainossa inhimillisen, tunteen jne. kanssa. 6.2.3 Yhteisöllisyys Yhteisöllisyys teemaan olen laittanut kommentit siitä, ketkä kuuluvat oikeaan teknokulttuuriin ja ketkä eivät. Tässä osassa tulee ehkä selvimmin esiin teknokulttuurin pyrkimys pysyä alakulttuurina. Tämän teeman alla ihmiset jakautuvat niihin, jotka puolustavat tiukasti etuoikeuksiaan teknoon ja niihin, jotka suhtautuvat asiaan neutraalimmin. “Todelliset teknon ystävät siirtyvät muualle tai ajavat nämä ryhmittymät (marokkolaiset, venäläiset, ilotytöt) pois omista tapahtumistaan.” (#102) Positiivisissa kommenteissa positiivisina asioina nähtiin se, että tekno kuuluu sisäpiirille, se on asenne ja elämäntapa. Kommenteissa tuli esille termi `vanha kuppikunta`. Muutamassa postissa tuli esiin myönteinen suhtautuminen huumeisiin siinä mielessä, että ecstasyn* ja LSD:n nauttijat harvemmin aiheuttavat rähinöitä teknobileissä, toisin kuin humalaiset. Väkivalta nähtiin teknobileille vieraana asiana, tosin väkivaltaisuuksia oli ollut, mutta ne olivat ulkopuolisten aiheuttamia. “Kaksi tyyppiä, tai sanoisinko; `vitun raventappajaa`, ottaa mua molemmista käsistä kiinni ja katson parhaaksi lähteä paikalta vähin äänin: “Nohei, pitäkää se lamppu” .` (#9) Uhkana teknokulttuurille tai muuten vaan ikävänä ilmiönä pidettiin mm. seuraavia: mummot (toinen sukupolvi), lehdistö (julkisuus), skeittarit* (toinen alakulttuuri), varkaat, humalaiset, huumeiden käyttäjät, näyttäytyjät, nuoret, pinnalliset popparit, Hare Krishnat ja kristinuskon opi-isät (joiden nähtiin ujuttavan teknokulttuuriin siihen kuulumattomia ideologioita), väkivalta (ja sen myötä poliisin vastatoimenpiteet). Kommenteista kävi ilmi miten kyseiset ovat konkreettinen uhka teknokulttuurille alakulttuurina. Siitä lisää myöhemmin. “Sielläkin tuli tällaista “vittu tätä ikuista junglea* ” ja “vittu tätä ikuista detroittia” -läppää. Vieläkin liikaa kyräillään toisiaan.” (#519 Sovittelevissa kommentessa suhtauduttiin varauksellisemmin, jopa negatiivisesti vanhaan kuppikuntaan, teknoon elämänasenteena ja sisäpiiriin. Ikävänä asiana nähtiin teknon hajoaminen moniin pieniin piireihin. Näissä kommenteissa painotettiin sitä, että ei ole olemassa ainoaa oikeaa tietä, ja että yleistäviä kommentteja tulisi välttää. 6.2.4 Omistamattomuus Tämän teeman alla on kommentteja siitä, voiko teknoa omistaa. Mukana on myös suhtautuminen kaupallisuuteen ja toisaalta pienten (itsejärjestettyjen) bileiden rahoitusongelmat sekä miten niistä selvitään. Tämä teema oli ainut, jossa kommentit jakautuivat vain negatiivisiin ja positiivisiin. Toisin sanoen näistä asioista oltiin melkolailla yhtä mieltä. Toisaalta osa oli sitä mieltä, että kukaan ei voi omistaa teknoa, ei siis edes teknokulttuurin sisäpiiri. “Mut ei, teknoa et voi omistaa.” (#79) Positiivisissa kommenteissa painotettin, että teknoa ei voi omistaa. Näissä kommenteissa tuli ilmi myös joitakin selviytymisstrategioita pieniä bileitä järjestettäessä mm. vapaaehtoisuus, ilmaisuus ja kolehti. “X ja Y ovat pitkän aikaa olleet äärikaupallista markkinoiden hyväksikäyttöä. En kaipaa suuremmin kumpaakaan.” (#102) Negatiivisissa kommenteissa tuli esille kaupallisuus, sekä pienten bileiden ongelmat. Pääasiallisina ongelmina nähtiin pienten bileiden rahoitusongelmat sekä ongelmat niiden laittomuuden vuoksi. Laittomien bileiden järjestäminen nähtiin riskihommana sekä taloudellisesti, että suhteessa poliisiin. Mutta toisaalta laittomat bileet ovat teknoalakulttuurille ehdoton edellytys. 6.2.5 Kansainvälisyys Tämä oli ainoa teema, jonka alle ei sopinut yksikään suoranainen kommentti. Sen sijaan teknokulttuurin kansainvälisyys tuli ilmi viitattaessa eri maihin eri teknon alalajien “kotipaikkoina” (esim. gabber* ja Hollanti). Suhtautuminen ulkomaalaisiin, varsinkin venäläisiin ja marokkolaisiin oli negatiivista, koska näiden ryhmien pelättiin tuovan järjestäytynyttä rikollisuutta teknobileisiin. 6.2.6 Fiilis Tähän teemaan kuuluvat kommentit fiiliksistä, joita teknosta ja teknobileistä haetaan ja saadaan. Toisaalta tähän kuuluvat myös kommentit ei-hyväksytyistä fiiliksenhakutavoista. “¤Et ole elänyt ennen kun olet tanssinut tähtien alla auringon noustessa syrjäisellä rannalla. Siitä syntyy rajaton ilo ja loputon rakkaus.” (#25) Positiivisissa kommenteissa tuli esille, että parhaita fiiliksiä saa tanssimisesta ja musiikista. Onni, ilo hauskuus ja tunteet olivat asioita, joita teknosta saatiin. Toisaalta tekno ja tanssiminen nähtiin hyvänä rentoutumis- ja aggressioidenpurkamiskeinona. Kommenteissa tuli esiin myös yhteyden tunne, jota ei muunlaisissa bileissä koettu saavutettavan. Joissakin kommenteissa tuli esiin teknon tunteettomuus, joka nähtiin siihen kuuluvana asiana, sekä tanssikokemus mahdollisuutena keskittyä omaan itseensä. Sisäisiä ristiriitoja aiheutti juuri kysymys onnesta ja sen tavoittelusta. Osa oli sitä mieltä, että se ei kuulu teknokulttuuriin, suurempi osa taas sitä mieltä, että kuuluu ainakin jollakin tavoin. “Hmmm aika moni käyttää päihteitä ja teknoo yhtä aikaa, vaikka se on täysin tarpeetonta. Mä oon ittekin kova dokaamaan mut raveissa ei viinaa, ei tarvii; pilaa vaan osan tunnelmaa.” (#39) Negatiivisina asioina pidettiin päihteitä, väkivaltaa sekä pakoa todellisuudesta. Viinaan suhtauduttiin ehkä kaikista kielteisimmin. Ruohostakin mainittiin, että sitä voi olla maassa, mutta ei päässä. Negatiivisesti suhtauduttiin myös ihmisiin, jotka odottavat teknokokemukselta liikoja ja kokemuksen jälkeen liioittelevat sen ihanuutta. “Noh, se onnellisuuden haku kuuluu näemmä tähän toiseen kuppikuntaan. Toiset ihmiset saa fiboja eri asioista kuin sinä, ja siinä se. Tosin tämä on minun mielestä hyvin ikävää, koska se vetää teknon eri alalajeja erilleen.” (#58) Sovittelevissa kommenteissa tuotiin esiin se, että jokaisen tulee saada nauttia teknosta omalla tavallaan. Se, mikä “kolahtaa”, riippuu henkilön mielentilasta ja muista seikoista. Eräässä postissa tuli esille, että teknon jokaisesta alalajista löytyy niin iloista kuin synkkääkin musiikkia. Yhdessä kommentissa puolusteltiin ecstasyn ja alkoholin käyttäjiä. Nähtiin, että ovathan hekin hengessä mukana. 6.2.7 Kontrolloimattomuus vs. poliisi Tähän teemaan olen ottanut kommentteja siitä, miten teknokulttuurin jäsenet suhtautuvat poliisiin, vartijoihin ym. yhteiskunnan järjestyksen ylläpitäjiin. “Nojaa. Jos X juuri pitkässä vali(s)tuksessaan peräänkuulutti “oikean” teknon kuulumista varastoihin & kellareihin etc, niin ainakin IMO siinä on enemmän munaa jos mennään jonnekin ja pidetään bileet luvista välittämättä.” (#3) Positiivisista kommenteista suurin osa oli selviytymisstrategioita, kuinka käsitellä poliisia, jotta silti voitaisiin järjestää omia bileitä. Bileiden syrjäinen sijainti ja piilottaminen tai poliisin käsittely “laillisten porsaanreikien ja byrokratian voimin” nähtiin käyttökelpoisina keinoina. Omien bileiden järjestämistä pidettiin kuitenkin kaikenlaisissa kommenteissa positiivisena, ovathan ne vastapainoa kaupallisille bileille. “Ihan periaatteessa minua ärsyttää suunnattomasti isoveljen (poliisin) valvonta, se että vapaa-aikana tapahtuvassa hauskanpidossa on jossain aina valvova silmä.” (#88) Negatiivisissa kommenteissa oli paljon kertomuksia poliisin toiminnasta. Poliisit ujuttautuvat teknobileisiin siviilivaatteissa, pysäyttävät klubeista poistuvia ihmisiä, lopettavat itsejärjestettyjä bileitä, ottavat ihmisten nimiä ja autojen rekisterinumeroita muistiin. Epäiltiinpä poliisin jopa tallentavan videokamerallaan bileistä poistuvia ihmisiä. Itsejärjestettyjä bileitä pidettiin siinäkin mielessä taloudellisena riskinä, että jos huvilupia ei haluta maksaa, tulee ongelmia poliisin tai vartioiden kanssa, jotka saattavat keskeyttää bileet. Rikollisuuden leviämistä teknobileisiin pidettiin myöskin negatiivisena asiana, koska se aiheuttaa poliisin puuttumisen asiaan. “¤Poliisi oli yllättävän neuvottelunhaluinen, oli kuulemma ensimmäisellä kerralla vaan pyytänyt vääntää musiikkia pienemmälle, mutta toisella käynnillä oli kuulemma tullut lisää puheluita ja esimies määrännyt bileet suljettaviksi.” (#1) Sovittelevissa kommenteissa tuotiin esille, että poliisit eivät aina ole inhottavia, ne vain tekevät työtään ja saattavat käyttäytyä asiallisesti ja inhimillisestikin. Joissakin kommenteissa painotettiin, että huvilupien hankkiminen ja rakennuksen omistajan lupa ovat ehdottomia, jos aikoo saada arvostusta järjestämilleen bileille. Tilan omistajaa ja ympäristöä tulee kunnioittaa. 6.2.8 Dj:n rooli Tähän teemaan varsinaisesti liittyviä kommentteja oli vain kaksi. Niissä kiiteltiin hyvin onnistuneita bileitä ja dj:tä hyvästä musiikista. Dj vastasi kiitoksiin ja sanoi itselläänkin olleen hyvät fiilikset soittaessaan. Our House -tekstiin liittyvistä vastauksista yhdessä oli seuraavanlainen kommentti: “Toisaalta tämä rooli (dj:n) on painottunut ehkä viimevuosina liikaakin…”($23). Johtopäätös voisi siis olla, että dj.n roolia esiintyjänä ei haluta painottaa liian paljon. 6.2.9Tila Tila -teeman alle kuuluvat kommentit siitä, missä teknobileitä kuuluu järjestää, millainen ympäristö on teknolle sopiva, ja toisaalta mitä paikkoja halutaan välttää. Tässä osiossa olen jakanut tekstit vielä kahteen erilliseen ryhmään. Toiset teksteistä painottavat esteettisiä seikkoja ja toiset käytännöllisiä. “X:n bileet ovat hyvä esimerkki vanhojen aikojen aidosta warehousehengestä, siitä mitä pitäisi tuoda takaisin ja vauhdilla. Mitä siellä oli niin erikoista? Ei mitään raskaan ja minimalistisen musiikin sekä muutaman valon (liikennevalot, uv:t* ja yksi valkoinen strobovilkku*) ja pikkuhiljaa rapistuvan betonisen teollisuuslaitoksen lisäksi.” (#41) Positiivisissa estetiikkaan liittyvissä kommenteissa tuli esille termejä: vanhemmat, perinteinen, aito, todellinen UG (underground) juttu, varastohallit, klubit, kellarit, bunkkerit, tunteettomat, kolkot, mekaaniset, elektroniikalla luotu keinotekoinen ympäristö, hallit, kalseet paikat, tyly ympäristö ja toisaalta todella upeaa luontoa, kaunis ranta. Aitoa warehouse* henkeä kaivattiin lisää. Toisaalta ulkobileet (metsässä tai rannalla järjestettävät bileet) ovat uudempi juttu, johon osa suhtautuu varauksella, mutta yhdessä kommentissa tulee ilmi, että ulkobileet ovat itse asiassa viimeinen underground -juttu mitä teknopiireissä on tapahtunut. Käytännöllisissä kommenteissa käytiin keskustelua siitä, kummassa on parempi akustiikka, sisä vai ulkobileissä. Metsän hyvänä puolena nähtiin paras akustiikka ja raitis ilma, bunkkerin hyvänä puolena myöskin paras akustiikka, koska kaikupintaa ja suljettua tilaa pidettiin teknomusiikille tärkeänä. “…ne viimeaikoina liiankin tutuiksi tulleet klubihenkiset nistiluolat joissa on ilmeisesti yritetty tavoitella jotakin jokakodin/tytön/pojan viihdekeskusta… eli tarjolla suuhun/suoneenpantavaa laidasta laitaan, kaunista katseltavaa, neonvärejä, hohtoa ja kimallusta…” (#41) Negatiivisissa kommenteissa esiin tuli muunmuassa se, että metsässä tanssimista ja goaa pidetään trendi-ilmiönä. Samoin huonossa huudossa ovat edellisen esimerkin omaiset “klubihenkiset nistiluolat”. Käytännön tasolla negatiivisissa kommenteissa pohdittiin ongelmia, joita pienillä bileillä on. Jos bileet halutaan saada kauas ja piiloon, pitäisi järjestää kuljetus, johon ei ole varaa. Ongelmia ovat myös vartiointi, sähkön ja vessojen puuttuminen, hankala tavaroiden kuljetus ja huono sää. Yhdessä kommentissa tuli esiin, että varastohallibileiden olosuhteet ovat usein hyvin äärimmäiset ja väsyttävät, siksi klubit ovat parempi paikka. “…metsät ja tehdashallit ovat molemmat mukavia bilepaikkoja, ja vaihtelu virkistää. Luonnon keskellä voi soittaa muutakin kuin goaa (esim. X:n jatkoilla soi biitsillä detroit :)).” (#91) Sovittelevissa kommenteissa todettiin akustiikasta, että metsässä äänenlaatu on parempi, mutta hallissa tai bunkkerissa enemmän desibelejä. Hyvätasoisella äänentoistolaitteistolla nähtiin kuitenkin olevan suuri merkitys. Lisäksi katsottiin, että riippuu näkökulmasta, missä haluaa bileensä pitää, ja että varastohallit eivät ole luontoa parempia paikkoja tai päinvastoin. Teknohan on kehittynyt moniin eri suuntiin. Jossain kommentissa sanottiin, että ympäristöstä haetaan hyviä fiiliksiä, ja mielialasta riippuu, mikä ympäristö toimii. 7. Teknokulttuurin teemoja Tässä työn viimeisessä osassa esittelen analyysin tuloksen. Pohdin hieman myös tutkimuksen onnistumisastetta, sekä pyrin antamaan vastauksia työn aikaisemmissa osissa esiin nousseisiin kysymyksiin. Analyysin tuloksesta olen tehnyt hyvin yleistävää laatua olevan kaavion, joka löytyy liitteestä 4. 7.1 Ristiriidat kulttuurin sisällä Aineistosta tuli ilmi selvä ristiriita teknokulttuurin sisällä. Tämän ristiriita on syntynyt “alkuperäisyyden puoltajien” ja “uudempien juttujen kannattajien” välillä. Tosin täytyy muistaa, että nämä ryhmät ovat jonkinlainen abstraktio todellisesta tilanteesta. Teknokulttuurin jäseniähän on yhtä monta erilaista kuin heitä on ylipäätään. Tämä ristiriita liittyy tiiviisti ristiriitaan, joka on teknokulttuurin suhteessa valtakulttuuriin. Kuten tulemme huomaamaan, teknokulttuuri pitää kiinni omasta alakulttuuriasemastaan, eikä halua kaupallistua tai joutua muutoin osaksi valtakulttuuria. Alkuperäisyyden kannattajat pitivät parhaana ja “oikeimpana” teknona perinteistä detroittia, minimalistista teknoa tai ylipäätään alkuperäistä teknoa. He karsastivat iloisempia tai viihdyttävämpiä teknon alalajeja, joita heidän mielestään olivat mm. goatrance ja klubihouse. Alkuperäisyyden kannattajat olivat selvästikin hyvin huolissaan teknon kaupallistumisesta ja sen “joutumisesta vääriin käsiin”. He kannattivat myös perinteisiä bilepaikkoja (tehdashallit, varastot, bunkkerit…). Tähän liittyi esteettinen ihanne kolkosta ympäristöstä. Alkuperäisyyden kannattajat saattoivat suhtautua teknologiaan ihannoivasti, ja näkivät sen keskeisenä osana teknokulttuuria. Oikeastaan bilepaikan estetiikka sekä teknologian tärkeys liittyivät yhteen siinä mielessä, että koska teknokulttuuri on teknologista, luonto ei sovi osaksi sitä. Alkuperäisyyden kannattajat suhtautuivat varauksellisesti uudempiin juttuihin, koska nähtiin, että uudet bilepaikat (luonto) sekä hauskanpitomentaliteetti saattava aiheuttaa teknokulttuurin trendiytymisen ja sitä myötä kaupallistumisen. Heille tekno ei ollut vain hauskanpitoa, vaan elämäntapa. Uudempien juttujen kannattajat taas ilmoittivat, että kukaan ei voi omistaa teknoa, ei edes teknokulttuurin sisäpiiri. Lisäksi he toivat esiin näkökannan, jossa korostettiin teknon kehittymistä sekä uusien variaatioiden ja alalajien syntyä tämänhetkisenä tosiasiana. He myös peräänkuuluttivat suvaitsevaisuutta. Uudempien juttujen kannattajat näkivät teknologialla olevan selvän funktion teknon tekemisessä. Mutta heidän mielestään sen ei tarvitse tarkoittaa teknologian ihannoimista. Niinpä luonto bilepaikkana oli hyväksyttävä, joidenkin mielestä jopa parempi kuin varastohallit. Uudempien juttujen kannattajat eivät väheksyneet “pehmeämpiäkään” teknon alalajeja. Niiden katsottiin sopivan hyvin ulkona pidettäviin bileisiin. Jotkut olivat sitä mieltä, että samoissa bileissä voi soittaa hyvinkin erilaisia teknon alalajeja, ja että detroittiakin voi tanssia rannalla. Lisäksi uudempien juttujen tukijat eivät nähneet mitään pahaa siinä, että teknon avulla haetaan hyviä fiiliksiä ja iloa. 7.2 Ristiriita suhteessa valtakulttuuriin Kuten Ala-Harjakin toteaa tutkimuksessaan Tekno ja teknokulttuuri, eronteko “meidän” ja “muiden” välillä on jyrkkä teknokulttuurissa (Ala-Harja 1997, 9). Oman työni aineiston valossa voi sanoa, että tuo eronteko johtuu hyvin käytännöllisistä syistä. Kulttuurin ulkopuoliset nähtiin uhkana teknokulttuurin “autonomisuudelle”. Sekä kaupallistuminen että virkavalta (laillistaminen) ovat voimia, joilla yhteiskunta voi ottaa alakulttuurin haltuun, jolloin se ei enää ole alakulttuuri. Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavaa. Teknokulttuuri haluaa säilyttää alakulttuuriasemansa. Teknokulttuurin jäsenet haluavat järjestää itse omat bileensä valitsemaansa paikkaan. Laitteiden vuokra saatetaan hoitaa kolehdilla ja työvoimana ovat vapaaehtoiset. Ongelmana on usein se, että jos paikka on lähellä asutusta, meteli häiritsee muita, ja poliisi joutuu puuttumaan asiaan. Bileitä on kuitenkin vaikea pitää kovin kaukana asutuksesta, koska tällöin bileisiin ei tulisi ihmisiä. Kuljetusta on vaikea järjestää, koska rahaa ei ole. Lisäksi laitteiden vieminen bilepaikalle sekä sähkön, vessojen, lämmityksen, katoksen sateen varalle ym. puuttuminen vaikeuttaa tilannetta. Lisäksi ongelmana ovat huviluvat. Jos tilan omistajalta pyydetään lupa tilan käyttämiseen, hän usein vaatii huviluvan hankkimista. Ja tämä taas maksaa. Jos huvilupaa tai paikan omistajan lupaa ei ole, häiriönä ovat sekä poliisit että vartijat. Näitä ongelmia ratkaistiin joko hankkimalla tarvittavat luvat, hyväksikäyttämällä laissa olevia porsaanreikiä tai yrittämällä piilottaa bileet paremmin. Toinen ongelma ovat bileisiin tulevat kulttuurin ulkopuoliset. He saattavat olla väkivaltaisia (varsinkin humalaiset) ja aiheuttaa ongelmia. Ilman huvilupaa olevissa bileissähän ei ole varsinaisia järjestysmiehiä. Uhkana on myös järjestäytynyt huumerikollisuus, joka herättää taas poliisin kiinnostuksen. “Pinnallisten poppareiden” mukaantulo nähtiin myös uhkana, joka voi tuoda mukanaan suuren joukon kiinnostuksen teknoa kohtaan ja sen myötä teknon viihteellistymisen. 7.3 Lopuksi Our House -tekstissä esitetty alkuaikojen ihanneyhteisö -myytti elää vielä tänäkin päivänä teknokulttuurissa. Tästä voimme vetää sen johtopäätöksen, että vaikka tekno ja house eroavatkin toisistaan musiikillisesti, ovat ne silti saman aikakauden tuotetta, ja niissä on nähtävillä samoja ideologioita. Ihanneyhteisöä ei enää kuitenkaan ole. Tekno on pirstoutunut moniksi eri alalajeiksi, ja kulttuurin sisällä on ristiriitoja. Teknokulttuuri yrittää pitää kuitenkin tiukasti kiinni siitä, mitä sillä on: asemastaan alakulttuurina, vaikka hajanaisena sellaisena. Intertekstuaalinen lähestymistapa osoittautui tässä aineistossa hedelmälliseksi. Teknokulttuurin tuotteesta löytyi samanlaisia teemoja, kuin house -kulttuurinkin tuotteesta. Suodatintekstin käyttäminen auttoi hahmottamaan aineistoa ja löytämään sieltä teemoja. Mitä siis tapahtui, kun aloin purkaa käsitettä `tekno´? Löysin teknokulttuurin teemoja, joiden sisältä löysin käsitteitä. Nuo käsitteet ohjasivat minut konkreettiselle tasolle työssä, vastapainoksi teemojen abstraktille tasolle. Näin minulle hahmottui jonkinlainen kuva, joka vastasi asettamiini kysymyksiin: mitä on teknokulttuuri, mistä sen sisällä puhutaan, minkälaisia kognitioita teknokulttuurin jäsenillä on, millaisia ovat teknokulttuurin kognitiot kollektiivisella tasolla jne. Aineistoni on ollut kuitenkin suppea, joten mitkään vastaukset eivät ole täysin kattavia tai kokonaisvaltaisia. Jos sellaisia vastauksia haluan löytää, tiedän mihin minun tulee mennä… rave on!